Näin silmieni tottuessa katselemaan maailmaa uusien silmälasilinssien läpi ja Black Sabbathin vm. 2013 riffien kaivertuessa pääkalloni läpi pyrin luomaan kehityskelpoisen selityksen sille, että alan levittää hajatelmiani tähän sähköiseen universumiin, jota myös interwebiksi kutsutaan. Toisin sanoen oksennan ajatuksellisia jätöksiäni sensuroimattomassa muodossa viattomien lukijoiden verkkokalvoille ja villeimmissä unelmissani maalaan niillä heidän turvallisten kotitalojensa ulko- ja sisäpinnat. Onneksi lukeminen on kuitenkin vapaaehtoista niin kauan, kunnes Suomesta tulee allekirjoittaneen sisäänpäin hengittävä diktatuuri.
Mutta se selitys. Aivoissani tapahtuu yksinkertaisesti tällä hetkellä liikaa solujen välistä vaihtokauppaa, jonka aiheuttamaa ylikuormitustilaa minun on pakko päästä purkamaan, jottei kohtaloni ole krooninen oikosulku. Päiväkirjan kirjoittajana olen äärimmäisen epäsäännöllinen ja kehno. Runoni ja lauluntekstipätkäni ovat toivottoman tekotaiteellisia ja ylittävät jopa oman hilseeni. Niinpä päädyin kokeilemaan tätä tietotekniikkaummikon näkökulmasta modernia ja jännittävää muistiinmerkintävaihtoehtoa. Seurauksia luetaan tulevaisuudessa.
En vaivaudu liiaksi itseäni esittelemään; ne, jotka minut tuntevat, tietävät varmasti omastakin mielestään aivan riittävästi ja niille, keille hahmoni on toistaiseksi hämäryyttä, avautukoon mysteerien verho vähitellen. Pohjustukseksi kuitenkin muutama fakta.
1. Olen tyttö (ikäni puolesta saattaisin mennä jopa naisesta).
2. Tiedän jotain ihmisistä (niin ammattini kuin elämänkokemuksenikin perusteella. Ainakin luulen tietäväni. Tämä aiheuttaa toisinaan ongelmia. Eritoten suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen).
3. Tykkään kissoista (ja oravista).
4. Voisin elää tummalla suklaalla (voida-verbissä on konditionaali ainoastaan kosmeettisista syistä. Oikeastaan koko voida-verbin tarve tässä lauseessa on hyvin kyseenalainen).
5. Kuuntelen pääasiassa epätrendikästä, keski-ikäisten setien musiikkia (suosikkiorkesterini on Rush, mikä kertonee kaiken tarvittavan).
Tämän pioneeripostauksen kauniiksi lopuksi uskallan lyhyesti suositella ensimmäisessä lauseessa vilahtanutta Black Sabbathin uutta levyä 13 kaikelle raskaamman musiikin puoleen kallistuvalle kansanosalle. Ozzy on julkisuuskuvansa hömelyydessäkin ainutlaatuinen solisti, jonka ääni aiheuttaa hämmentävää dissonanssia selkäpiiden verkostoissa. Lisäksi kiekon kitarariffit potkivat tajuntaa kuin lauma kurittomia pojankloppeja, jotka ovat harharetkillään löytäneet elämänsä ensimmäisen ruumissäkin esikaupunkialueen katulabyrintistä.
Jatkossa tulen runoilemaan omaan elämääni ja maailman moninaisiin ilmiöihin liittyvistä asioista, eritoten niistä, joiden sijainti on subjektiivisessa tarvehierarkiassani lähimpänä sydäntäni. Kirjoitan harvoin lyhyesti kuten yllä, joten kelkassani matkustavat joutunevat sietämään pitkiä ja polveilevia analyyseja sekä poukkoilevia lauserakenteita. Mutta teen sen puhtaasta ja vilpittömästä rakkaudesta. Tervetuloa matkaan!
WMyT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti